Moi ja ihanaa keskiviikkoa! Hashtag Häät kokoaa tarinoita siitä, miksi tai miten pariskunnat ovat päättäneet mennä naimisiin. Halusin itsekin ehdottomasti tarttua tähän aiheeseen, koska en ole sitä blogissani vielä edes käsitellyt.
Olen pitänyt naimisiin menon syytä vain niin itsestäänselvyytenä, etten ole edes pysähtynyt kysymyksen äärelle; "miksi menemme naimisiin?" Esitin saman kysymyksen myös Eetulle, ja hän vastasi hölmistyneenä "koska me rakastamme toisiamme". Eikös se ole ilmiselvää.
Omat vanhempani eivät ole koskaan olleet naimisissa. Minulle on kuitenkin ollut jo hyvin pienestä asti selvää, että haluan mennä naimisiin. En oikeastaan osaa edes sanoa, mistä kumpuaa se niin suuri halu "sen oikean" löytämiselle, rakastumiselle, avioitumiselle ja yhteiselle loppuelämälle. Ehkä ne ovat ne Disneyn ihanat "kaksi löytää toisensa, he rakastuvat ja perustavat perheen"-tyyliset rakkauselokuvat, jotka ovat syöpyneet aivoihini. Niin tai näin, olen hyvin onnellinen, että olen löytänyt rinnalleni sellaisen miehen, jolla on samanlainen arvomaailma ja samanlaisia haaveita.
Eetu kosi minua 6.1.2016. Esikoispoikamme oli silloin vielä masussani ja laskettuun aikaan oli enää reilu kuukausi. Muistan, kun Eetu heräsi aamulla ennen minua. Ja siis minä olen meistä aina se, joka herää aikaisemmin. No, tuo aamu oli poikkeus.
Hämmästyin, kun Eetu kysyi minulta haluaisinko jotain aamupalaa sänkyyn. Mietin, että eihän minulla tänään ole syntymäpäivä, eikä ole naistenpäiväkään. Päädyin ajatuksissani tulokseen, että ehkä hän haluaa passata hänen raskaana olevaa tyttöystäväänsä.
Makoilimme sängyllämme ja juttelimme jotain. Hetken päästä Eetu kaivoi tärisevin käsin jostain selkänsä takaa sormusrasian. Ääni väristen hän kysyi minulta jotain tämän kaltaista: "Tulisitko vaimokseni? Kun tässä tämä aikapommikin tikittää..", ja samalla taputteli vatsaani. Olin niin yllättynyt, että sain hädintuskin vastatuksi "joo tulen".
Halasimme ja pussasimme ja tärisevin käsin pujotimme sormuksen nimettömääni. En silloin ajatellut kihlautumista lupauksena häistä. Ajattelin, että se on lupaus yhteisestä elämästä. Emmehän me edes keskustelleet naimisiin menosta varmaan pariin vuoteen. Toki sillä hetkellä elämässä oli muutakin meneillään, kuten esimerkiksi kaksi pientä lasta. Häistä aloimme puhumaan vasta viimevuoden kesällä ja teimme silloin yksimielisen päätöksen mennä kesällä 2019 naimisiin.
Voin paljastaa, että olin odottanut täysin toisenlaista kosintaa; sellaista jossa lennetään kuumailmapallolla ja juodaan shampanjaa, on ilotulitteet ja kaikki. No joo, ehkä hieman liioiteltuna, mutta ymmärrätte mitä ajan takaa. Kuitenkin tällainen aivan toisen ääripään kosinta oli myös jotenkin niin hellyyttävä ja odottamaton. Oma kodin rauha, seesteinen loppiaisaamu, oma sänky ja lämmin peitto. Me kaksi ja pyöreä massu. Olihan se kaunista❤️
Vaikka tärkein syy meillä naimisiin menolle on rakkaus ja halu elää toisen kanssa elämänsä loppuun saakka, niin sanoisin siinä olevan myös jotain muuta. Se, että Eetu kosimishetkelläkin viittasi syntyvään lapseen, kertoo mielestäni siitä, että halutaan avioitua myös lasten takia. Kuitenkin uskoisin, että menisimme naimisiin vaikkei meillä lapsia olisikaan. Raskautuminen lähinnä vain nopeutti asioiden kulkua.
En ihan suoraan osaa kylläkään vastata, että miksi lapset vaikuttavat haluun avioitua. Olisikohan siinä halu näyttää esimerkkiä ja siten luoda lapselle kuva ehjästä ja rakastavasta perheestä. Ei sillä, etteikö perhe voisi olla ihan yhtä ehjä ja rakastava, vaikka vanhemmat eivät olisikaan naimisissa.
Mitä te olette mieltä? Tuleeko teillä mieleen syitä, miksi mentäisiin naimisiin lasten takia? Kenties jotkut perintöasiat? Entä miksi te olette menneet/menette naimisiin? Olisi mielenkiintoista kuulla, laittakaa kommentteja alas!
 |
| Kuva: Lotta Polviander |
Onko rakkaus riittävä peruste avioitumiselle?
Omat vanhempani eivät ole koskaan olleet naimisissa. Minulle on kuitenkin ollut jo hyvin pienestä asti selvää, että haluan mennä naimisiin. En oikeastaan osaa edes sanoa, mistä kumpuaa se niin suuri halu "sen oikean" löytämiselle, rakastumiselle, avioitumiselle ja yhteiselle loppuelämälle. Ehkä ne ovat ne Disneyn ihanat "kaksi löytää toisensa, he rakastuvat ja perustavat perheen"-tyyliset rakkauselokuvat, jotka ovat syöpyneet aivoihini. Niin tai näin, olen hyvin onnellinen, että olen löytänyt rinnalleni sellaisen miehen, jolla on samanlainen arvomaailma ja samanlaisia haaveita.
Kosinta
Hämmästyin, kun Eetu kysyi minulta haluaisinko jotain aamupalaa sänkyyn. Mietin, että eihän minulla tänään ole syntymäpäivä, eikä ole naistenpäiväkään. Päädyin ajatuksissani tulokseen, että ehkä hän haluaa passata hänen raskaana olevaa tyttöystäväänsä.
Makoilimme sängyllämme ja juttelimme jotain. Hetken päästä Eetu kaivoi tärisevin käsin jostain selkänsä takaa sormusrasian. Ääni väristen hän kysyi minulta jotain tämän kaltaista: "Tulisitko vaimokseni? Kun tässä tämä aikapommikin tikittää..", ja samalla taputteli vatsaani. Olin niin yllättynyt, että sain hädintuskin vastatuksi "joo tulen".
Halasimme ja pussasimme ja tärisevin käsin pujotimme sormuksen nimettömääni. En silloin ajatellut kihlautumista lupauksena häistä. Ajattelin, että se on lupaus yhteisestä elämästä. Emmehän me edes keskustelleet naimisiin menosta varmaan pariin vuoteen. Toki sillä hetkellä elämässä oli muutakin meneillään, kuten esimerkiksi kaksi pientä lasta. Häistä aloimme puhumaan vasta viimevuoden kesällä ja teimme silloin yksimielisen päätöksen mennä kesällä 2019 naimisiin.
Voin paljastaa, että olin odottanut täysin toisenlaista kosintaa; sellaista jossa lennetään kuumailmapallolla ja juodaan shampanjaa, on ilotulitteet ja kaikki. No joo, ehkä hieman liioiteltuna, mutta ymmärrätte mitä ajan takaa. Kuitenkin tällainen aivan toisen ääripään kosinta oli myös jotenkin niin hellyyttävä ja odottamaton. Oma kodin rauha, seesteinen loppiaisaamu, oma sänky ja lämmin peitto. Me kaksi ja pyöreä massu. Olihan se kaunista❤️
Astummeko avioon lasten takia?
En ihan suoraan osaa kylläkään vastata, että miksi lapset vaikuttavat haluun avioitua. Olisikohan siinä halu näyttää esimerkkiä ja siten luoda lapselle kuva ehjästä ja rakastavasta perheestä. Ei sillä, etteikö perhe voisi olla ihan yhtä ehjä ja rakastava, vaikka vanhemmat eivät olisikaan naimisissa.
Mitä te olette mieltä? Tuleeko teillä mieleen syitä, miksi mentäisiin naimisiin lasten takia? Kenties jotkut perintöasiat? Entä miksi te olette menneet/menette naimisiin? Olisi mielenkiintoista kuulla, laittakaa kommentteja alas!
Mun mies kosi minua 5.8.2018.Mulla oli paha mieli, kun miehen sisko oli pahoittanut mun mielen. Miehen tullessa illalla kotiin menin tapani mukaan ovelle vastaan häntä. Hän oli hakenut 7 ruusua kukkakaupasta ja onnenkyyneleisin silmin kysyi minulta tulenko hänen vaimokseen. Jännitykseltään unohti polvistua mutta ei se minua haitannut. Pääasia, että se tuli tunteella. Mekin odotimme yhteistä lastamme, joka sitten syntyi 25.10. Hääpäivää tosin ei ole vielä tulossa mutta juhannushäät ne ovat sitten kun ovat. ��
VastaaPoistaKosintatarinoita on niin ihana lukea, teilläkin ihanan tunteikas kosinta! <3 Meilläkin piti aluksi olla juhannushäät, mutta pitopalvelut veloittivat tuplahintaa siltä päivältä, joten siirrettiin sen takia viikolla eteenpäin :)
Poista